Aqualaiset sorvin äärellä: Esa, harkittujen sanojen ja tekojen mies

10.06.2020 13:48

Aqualaiset sorvin äärellä: Esa, harkittujen sanojen ja tekojen mies - Lahti Aqua

Kello on vähän vaille seitsemän aamulla ja olen saapunut kakkoskerroksen taukotilaan, jossa Aqua Palvelun väki juo jo aamukahviaan. Näen verkostoasentajamme Esan tietokoneella, huikkaan ja hymyilen hänelle. Hymyä ei kuitenkaan heru takaisin. Olen varustautunut huomioliivillä, työmaakengillä ja kypärällä, vaikka Esa aiemmin sanoikin, ettei kypärälle olisi päivän aikana käyttöä. Koska lähtöä ei vielä ole näköpiirissä, suuntaan itsekin hakemaan kupin kahvia. Olen aistivinani muilta verkostoasentajilta pientä naljailua Esalle siitä, että olen saapunut paikalle ja hyppäämässä päiväksi hänen peräsimeen, mutta naljailu ei tunnu Esaa hetkauttavan. Lähtö tulee äkkiä, kun Esan työpari Pasi saapuu. Juon puoli kuppia kahvia kerralla ja riennän juoksuaskelin Esan perään. Kuulen, kun muut verkostoasentajat huutavat perääni tsemppitoivotukset – niitä kuulemma päivän aikana tarvitaan.

Teollisuusjätevesinäytteiden perässä

Hyppäämme Esan kanssa pakettiauton kyytiin. ”Pasi ajaa”, tokaisee Esa. Pasilla on ollut ajovuoro kuulemma viimeiset kaksi vuotta, siis koko sen ajan mitä miehet ovat yhdessä töitä tehneet. Aamupäivän ohjelmassa on teollisuusjätevesinäytteiden ottamista. Matkalla minulle selviää, että viikko on kiireinen juurikin kyseisten näytteenottojen vuoksi. Teollisuusjätevesinäytteitä otetaan vuoden aikana kaikkiaan seitsemästä mittauspisteestä, mutta tällä viikolla on vuorossa niistä kaksi. Näytteenottimet on tuotu maanantaina ja ne haetaan pois torstaina. Tänä aikana näytteet käydään ottamassa joka aamu ja ne pitää olla Ali-Juhakkalan laboratoriossa viimeistään aamuyhdeksältä. Teollisuusjätevesistä tutkitaan kiintoaine, COD, BOD, kokonaisfosfori ja -typpi. Aikataulu on tarkka, sillä jos näytteiden tuonti viivästyy, ei niitä saa enää analysoitua saman päivän aikana.

Saavumme määränpäähän, jossa Esa toimii viileän rauhallisesti kaataessaan jätevettä näyteastioihin. Haju on tällä kertaa hillitty. Kuulemma välillä löyhkää niin, että silmiä kirvelee. Esan työskentelyssä korostuu ammattimainen ote, josta päättelen, että tätä on tehty jo vuosia. Näytteenotto on ohi muutamassa minuutissa, jonka jälkeen starttaamme auton ja Suomirockin siivin lähdemme Vuolenkosken suuntaan. Mahani kurnahtaa ja olen juuri kysymässä missä tänään lounastamme, kun ajatukseni pysähtyy – tiellä seisoo uljas hirvi meitä tuijottaen. ”Hiljennä nyt”, komentaa Esa Pasia ja ohitamme mahdollisen vaaratilanteen hallitusti.

Ennen Ali-Juhakkalaan saapumista yritän saada Esan kertomaan työhistoriastaan, mutta huomaan, että minun täytyy kysyä juuri oikeat kysymykset, jotta saan Esan vastaamaan. Muuten kuulen lähinnä murahtelua ja tuhahtelua. Esalla on takanaan jo reilu 30 vuotta vesihuollon työtehtäviä. Lyhytsanaisena miehenä luen kuitenkin Esan sanojen ympäriltä hänen olevan vesihuollon ammattilainen jo toisessa sukupolvessa; Esan isä on ollut aikoinaan vesihuoltolaitoksella painehuuhteluauton apumiehenä 20 vuotta. Myös Esa ajaa loka-autoa päivystysviikoillaan. Arkisin työt pitävät sisällään pääsääntöisesti jätevesinäytteidenottoa sekä sellaisia hommia, jotka hoituvat ilman koneita. Näihin lukeutuvat näytteenottojen ohella mm. kolisevien kaivon kansien ja venttiileiden korjaukset, vuotokartoitukset sekä jätevesilinjojen tutkiminen, jotta pystytään ennakkoon havaitsemaan mahdolliset tukoskertymät viemäreissä. Asiakaspuheluihin Esa ei vastaa.

Esa, kanki ja lapio

Saavumme Ali-Juhakkalaan odotetulle kahvitauolle. Mahani murisee taas ja syön banaanin. Miehet menevät edelleen pelkän kahvin voimalla. Tauko on pidetty ja seuraavaksi tarkastamme kännykällä UTG:stä työjonon. UTG on otettu käyttöön noin vuosi sitten ja sinne listautuu osa verkostopuolen työtehtävistä. Nyt lista on kuitenkin tyhjä. Päätämme lähteä käymään Kariniemessä jututtamassa työnjohtoa. Seuraava homma tuleekin lennosta kuten aika usein näissä töissä. Miehet kertovat, että työtehtävät saattavat tulla nopeasti puhelinsoitolla ja silloin suunta muuttuu sen mukaan, missä on tarve. ”Välillä toivoisi enemmän ennakointia töihin”, molemmat toteavat.

Seuraavaksi suuntaamme siis Herralan jätevesipumppaamolle, jonne on tuotu kemikaalisäiliö täydennettäväksi. Jätevesipumppaamoilla syötetään hajunpoistokemikaalia jätevesiverkostoon automatisoidusti, jotta saadaan hajuhaitat minimoitua alueella. Säiliö on saatava tyhjäksi ajoissa, ennen kuin se tullaan noutamaan pihasta. Matkalla Esa muistelee mieleen jääneitä työtehtäviä vuosien takaa. Huomaan, että hänessä piilee tarinankertojan vikaa. Pumppaamolle saavuttuamme kaivamme letkut, lapion ja rautakangen esiin ja ryhdymme jälleen hommiin. Sillä välin kun säiliö tyhjenee, Esa vetäytyy autoon puhelin korvallaan. Kysyn, kuka soitti, johon Esa vastaa ”No vaimo”. Asiasta ei keskustella enempää. Säiliön tyhjennyttyä työkalut laitetaan takaisin paikoilleen ja ovet lukkoon. Takanamme lähtöämme onkin jo odottamassa säiliön hakija. Lastia ei kuitenkaan kuitata koronan aiheuttamien varotoimenpiteiden takia vaan käden heilautus saa riittää.

Vihdoin kello näyttää sen verran, että on lounaan aika. Hurautamme takaisin Lahteen. Matkan varrella Esa varoittelee Pasia kuopista ja töyssyistä tiellä. Niiden paikat Esa muistaa ulkoa. Kysyn missä ruokailemme, mutta miehet eivät juurikaan innostu kysymyksestäni. Käy ilmi, että heille lounas ei ole päivän kohokohta. Pysähdymme kuitenkin kauppaan ostamaan evästä. Lounastauko kuluu Kariniemen uusissa taukotiloissa. Meitä on siellä noin kymmenkunta verkostoasentajaa. Jokainen omassa pöydässään, korona-ajan henkeen.

Kaivon kannet lopettavat kolinan edessä

Lounaan jälkeen Esan ja Pasin työnjohtaja Ike käy tuomassa meille sähköpostilla tulleen asiakaspalautteen, jossa kerrotaan häiritsevästä kaivon kannesta keskusta-alueella. Lähdemme siis seuraavaksi kunnostustöihin. Paikan päällä kaivamme työkalut peräkontista ja työjärjestys on jälleen selvä; Pasi irrottaa kaivon kannen ja putsaa reunuksen, samalla Esa on alkanut lämmittää ja muotoilla töhöttimellä pikinauhaa paikoilleen. Pikinauhan avulla kansi ei enää kolise. Lopuksi kipataan päälle hiekkaa, jottei piki tartu autoilijoiden renkaisiin. Ennen lähtöä miehet vielä varmistavat, ettei kolinaa kuulu. Kyseinen kaivo merkitään saneerauslistalle.

Autoon päästyämme Pasin puhelin soi. Käy ilmi, että meitä odotetaan Metsä-Pietilässä, jossa on tulpattu vanhat vesi- ja jätevesijohdot. Seuraavaksi vuorossa on siis käydä mittaamassa kyseiset johdot, jotta ajantasainen tieto pysyy yllä Trimble Nis -verkkotietojärjestelmässä. Sillä välin kun Pasi merkitsee tulpatut johdot järjestelmään, Esa ennättää vaihtaa muutaman sanan urakoitsijan kanssa. Vielä olisi yksi keikka edessä ennen kahvitaukoa, sillä Hollolassa odottaa hulevesikaivo mittaamista. Hollolassa ennätän jututtaa Esaa. Keskustelumme ajautuu terveyspuolen asioihin. Voisimme jatkaa aiheesta, mutta kahvihammasta kolottaa ja juttu jää siihen.

Takaisin Kariniemeen ajaessamme Esa kiinnittää huomiota veden tuloon tien laidalla. Päätämme käydä varmistamassa, että kyse on vedenjuoksutuksesta eikä mahdollisesta putkirikosta. Kun asia on tsekattu, matka jatkuu. Kahvit juotuamme miehet aikovat vielä suunnata tien päälle. Kiitän päivästä, mutta hymyä Esalta ei irtoa vieläkään. Saan kuitenkin kuulla olevani tervetullut kyytiin uudestaan, joten ehkä päivässä oli antia meille kaikille. Esan työpäivä ei kuitenkaan pääty puoli neljään, sillä käynnissä oleva päivystysviikko tarkoittaa varallaoloa vuorokauden ympäri. Kotiin päästyään Esa aikookin suunnata tirsoille.